Käsivarren erämaa-alueella sijaitsevat Suomen oloissa haastavimmat suursiian kalastuskohteet. Ainutlaatuisen tunturialueen vesistöt piilottelevat sisällään vonkaleita, joiden saaminen ylös avannosta vaatii tietoa, taitoa sekä roppakaupalla tuuria.
Siellä missä äärimmäisen uhanalainen naali onnistui pesimään Suomessa onnistuneesti lähes 26 vuoteen, sijaitsevat maailmanluokan siika-apajat. Alue on suurten kalojen valtakuntaa, olipa kyseessä sitten siika (Coregonus lavaretus), harjus (Thymallus thymallus) tai hauki (Esox lucius). Viimeisimpänä mainittu huolehtii näiden vesistöjen eväkkäiden hyvinvoinnista ja pitää kalakannat elinvoimaisina, jollei ihminen luonnon tasapainoa järkytä.
Hauen eli jänkäkoiran, kuten Lapissa haukea usein kutsutaan, ruokalistalle kuuluvat aina heikoimmat ja sairaimmat yksilöt kalalajista riippumatta. Suurien haukien seassa menestyykin erinomaisesti siika, joka myös kasvaa erittäin suureksi.
Vaihtelevat olosuhteet
Käsivarren alue on monin paikoin arktisten suurtunturien erämaata, jossa tunturien huiput kohoavat yli kilometrin korkeuteen. Näillä korkeuksilla olosuhteet vaihtelevat, eikä siika-apajille kannata lähteä ilman ammattitaitoista opasta tai riittävää kokemusta. Lisäksi varusteidenkin on oltava kunnollisia ja sovelluttava olosuhteisiin.
Käsivarren erämaa-alueella sääolosuhteet muuttuvat erittäin nopeasti. Lämmin ja aurinkoinen keli voi muuttua hetkessä jäätäväksi myrskyksi. Runsas lumisade ja yli 30 metriä sekunnissa puhaltava tuuli aiheuttavat ongelmia näkyvyyden hävitessä nollaan.
Kolme opasta ja asiakas
Kalastusryhmämme koostui paikallisesta kalastusoppaasta ja kahdesta tulevasta erä -ja luonto-oppaasta sekä yhdestä asiakkaasta. Asiakas saikin koko reissun ajan monipuolista ja perusteellista palvelua niin siian kalastuksessa kuin muissakin asioissa.
Paikallinen eräopas Ville Alatalo kuljetti meidät käsivarren parhaimmille siika-apajille erämaahan kauaksi Kilpisjärven sivilisaatiosta. Villen kuljettaman moottorikelkan reen kyydissä matka taittui mukavasti. Paikallisen oppaan kyydissä on mahdollista päästä moottorikelkalla paikkoihin, jonne turistit eivät saa ajaa.
Reen kyydissä istui myös Villen seisova lintukoira gordoninsetteri Kira, joka omalta osaltaan huolehti meidän viihtyvyydestä. Kun isännän huomio herpaantui, karkasi Kira vaivihkaa riistan hakuun ja pian riekko olikin seisonnassa. Pienistä koiruuksista huolimatta Kira on kuitenkin erittäin lempeä ja ystävällinen koira.
Asiakkaamme oli porukan seniori. Hänellä oli jo ennestään pitkä kokemus siian kalastuksesta. Hän kertoi onkineen siikaa isänsä valmistamilla pilkeillä nuotta-avannosta yli 70 vuotta sitten. Vanhoista ajoista kertoo sekin, kun hän käytti tiimimme kauneimmasta jäsenestä hellyttelynimeä ”kaunis Veera”. Hellyttelynimi juontaakin juurensa kepeän elokuvan pääroolissa näytelleeseen Veeraan ”Ballaadi Saimaalta”.
Kauas sivilisaatiosta
Moottorikelkka kiiti vinhaa vauhtia reki perässä. Päämääränä olivat käsivarren erämaan parhaimmat kalapaikat. Ajettuamme noin kolmekymmentä kilometriä Kilpisjärveltä erämaahan, lähestyimme joidenkin suurten jokien latvavesiä, jotka piilottelivat sisällään suuria siikoja, harjuksia, haukia sekä mateita (Lota lota). Paras matikkasesonki ajoittuu täällä kuitenkin maaliskuun ensimmäisille viikoille, joten mateita emme tällä kertaa pyytäneet.
Kun lähestyimme määränpäätä, huomasimme joka puolella reviiriään puolustavia riekkoja (Lagopus lagopus). Näissä maisemissa asustaakin runsaslukuinen riekkokanta. Oppaan mukaan täällä voisi nähdä syksyllä jopa satapäisiä riekkotokkia.
Näissä maisemissa sielu lepää ja aika kuluu kuin siivellä. Pilkkipaikkoja valitessa on myös varmistettava, ettei kairata reikiä kuivalle maalle. Täällä ei aina välttämättä erota, missä kohtaa rantaviiva sijaitsee. Vaikka olisikin pelipaikoilla, näyttää joskus siltä, kun pilkkisi rinteessä.
Keliolosuhteet kannattaa ottaa huomioon myös kalapaikkoja suunnitellessa. Tälläkin kertaa keliolosuhteet olivat haastavat. Vaikka perille pääsisikin, ei välttämättä pääse pois.
Muutamia vuorokausia kestänyt lämmin jakso pehmensi lumen vetiseksi sohjoksi, jolloin moottorikelkalla ei enää ollut asiaa suunniteltuihin kohteisiin. Näin jouduimme vaihtamaan alkuperäistä suunnitelmaa ja menimme toiseen kohteeseen.
Jänkäkoirat syönnillään
Reikiä kairatessa kuulemme kuinka riekot pitävät ääntä järven ympärillä ”ko-pek-ko-pek-ko-pek” ja nauroivat kunnon räkänaurut ”kä-kä-hä-hä-hä” perään. Koirasriekko puolustaa näin tiukasti soidinreviiriään, vaikka päivällä ne usein vierailevatkin toistensa alueilla ruokailemassa.
Tässäkin järvessä on oppaan mukaan hyvä kalakanta juuri siian pilkintää ajatellen. Siian lisäksi järven kalaston muodostavat harjus, hauki, made sekä harvalukuisena taimen. Järven teräsjään paksuus oli noin metrin luokkaa. Jääkuoren alla vedensyvyys vaihteli 20 senttimetristä 50 senttimetriin.
Heti ensimmäiseen reikään osuikin utelias hauki, joka hotkaisi siioille tarkoitetun morrin kurkkuunsa. Onneksi oppaan välinevalikoimista löytyi sopivat välineet myös hauen pyyntiin ja pian hauki saatiinkin ylös. Heti perään saatiin myös toisesta avannosta hauki. Lieneekö aktiiviset hauet olleen syynä siikojen passiivisuudelle. Siikojen passiivisuus kesti useita tunteja, kunnes siiatkin muuttuivat aktiivisiksi.
Juhani Aho kirjoittaakin kirjassaan ”Nummisuutarit”, ”Mutta niitä kaloja, joita ongimme, niitä saamme”. Näinhän se varmasti on, mutta tällä kertaa kirjasta lainattu sitaatti neuvoineen ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Toisaalta siikoja kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan. Olihan muuan mies todennut huonon päivän olleen aina paremman kalassa kuin hyvän kotona.
Näkyvän siian kalastusta
Vanha sanonta, ”syvissä vesissä ne isot kalat uivat”, ei ainakaan täällä pidä paikkaansa varsinkaan suursiian pyynnissä. Suurien siikojen elinaluetta ovat matalat suvannot. Näissä vesissä on myös oltava tarkkana, mihin reikänsä kairaa. Vähävetisissä kohteissa kairaa helposti kiveen tai järven pohjaan.
Näköpilkintä on erittäin hauska kalastusmuoto, jossa on helppo tarkkailla siikojen käyttäytymistä. Kun vedensyvyyttä on vähän, on myös näkyvän alueen laajuus jään alla pieni. Näkökenttää voi kuitenkin laajentaa kameran avulla, jolloin reiältä näkee helposti sivuille ympäriinsä jopa viiden metrin alueen kameraa kääntelemällä.
Näköpilkinnässä on hyvä käyttää alustana joko porontaljaa tai makuualustaa. Matalissa vesissä siikamorrit ovat toimivia. Esimerkiksi Aution Markun valmistama viininpunainen siikamorri on osoittautunut erittäin tehokkaaksi vieheeksi varsinkin suursiian pyynnissä. Lisäksi morrissa tarvitsee käyttää syöttinä joko tummanpunaista keinotoukkaa tai punaista luonnon toukkaa, jolloin aktiiviset kalat eivät voi vastustaa pyyntöä.
Siian pyytäminen vaatii taitoa
Liike on tärkein. Opas varoittikin, että siian kanssa ei saa tehdä räväköitä liikkeitä. Siikaa houkuttava liike saadaan aikaan vapaa värisyttämällä ja samalla morria nostetaan tasaisesti pohjalta ylöspäin. Vapa pidetään väristyksen aikana viistosti alaspäin, koska näin menetellen välittyy pienikin tärppi paremmin kuin mitä vakaatasossa olevasta vavasta.
Suursiian saaminen matalasta vedestä kairan reiästä jään päälle vaatii ennen kaikkea taitoa, mutta myöskin tuuria. Mikäli vedensyvyyttä on vähän, siian on taivuttava mieluummin kylkiasennossa kairanreikään ja kalastajan on lisäksi autettava siikaa ylös työntämällä käsi kainaloa myöten avantoon, ja saatava siiasta kiinni. Varsinkin jos siika on kiinni alaleuasta.
Aina ei kalan nostaminen jäälle kuitenkaan onnistu, varsinkaan jos kyseessä on 2-3 kilogrammaa painava siianvonkale. Kalan karkuutettuaan ei auta muu kuin lohduttautua.
Juhani Aho kirjoittaakin kirjassaan, ”Lohilastuja ja kalakaskuja” seuraavasti: Onginta, niin kuin muukin urheilu, on huvina hauskuus, mutta intohimona rasitus. Mieli ei saa, voidakseen virkistyä, joutua tasapainostaan pois edes silloinkaan, kun suuri lohi pääsee. Täytyy voida hymähtää, ei katkerasti, enintään alakuloisesti, istahtaa rauhallisena rannalle ja sytyttää sikari.
Oppaan kanssa pilkille
Opastetut pilkkiretket ajoittuvat marraskuulta toukokuulle lumitilanteesta riippuen. Retket on suunniteltu pienille ryhmille, jolloin asiakkaan on mahdollista saada ainutlaatuista palvelua turvallisuus huomioiden.
Oppaan varustukseen kuuluu moottorikelkka ja opaskäyttöön suunniteltu reki, jonka kyydissä pääsee paremmin syvemmälle erämaahan ehkä käsivarren parhaimmille pilkkipaikoille. Päivän pituinen pilkkiretki soveltuu mainiosti kaikenikäisille ja -tasoisille pilkkikalastuksesta kiinnostuneille. Jokainen retki on räätälöity asiakkaiden toiveiden ja taitojen mukaisesti.
Jos tarkoitus on lähteä pilkille ammattitaitoisen oppaan kanssa, kannattaa varaus tehdä hyvissä ajoin. Ville Alatalon yhteystiedot Kilpisjärvelle +358 50 413 3746 / ville@wildtrailwaters.com
Opas Villen sanoituksin: ”Erällä ollessa mieli leppää ja silloin pääsee irti kaikesta maailman sekasorrosta ja vilskeestä. Erällä pystyy nauttimaan luonnon rauhasta ja tuntea oman olonsa seesteiseksi. Kilpisjärvellä on todella helppo irtautua arjesta, kiireestä ja muista ihmisistä sekä siirtyä osaksi luontoa, mikä on minulle tärkeää”.
Aution Markun vieheet
Markku Autio valmistaa lukuisia erilaisia viehemalleja, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi niin siian, harjuksen kuin raudunkin pilkinnässä. Aution verstaalla Ylöjärvellä kirjasinmetalli sulaa erilaisten vieheiden raaka-aineeksi ja Suomen legendaarisemmat ottivieheet näkevät päivänvalon. Aution erikoisuuksiin kuuluu pilkkikalastusta ajatellen hyvin kalastavat Wolframi Micro-Mutu, Rautu-Mutu sekä Mutu-Leech.
Wolframi Micro-Mutu on toiminut erinomaisesti erityisesti siian kalastuksessa. Rautu-Mutu on jo nimestäkin päätellen yksi parhaimmista vieheistä raudun kalastukseen. Syvemmältä kalastaessa käytetään Rautu-Mudun yläpuolella lätkää, mutta matalasta vedensyvyydestä ei tarvitse laittaa mitään muuta. Sen sijaan Mutu-Leech on osoittautunut tehokkaaksi harjusvieheeksi.
Markku Autio valmistaa lukuisia erilaisia viehemalleja, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi kaikille kaloille. Aution käsin valmistettuja vieheitä on saatavilla kalastusvälineliikkeistä kautta maan. Yhteystiedot Auton Markulle: Sähköposti: markku.autio@ma-leech.com , puhelin +358 50 569 2707
Kairallakin on väliä
Yksi tärkeä ja oleellinen asia arktisen siian pilkinnässä on kahdeksan tuuman jatkovarrellinen kaira. Lisäksi mukaan kannattaa varata riittävästi vaihtoteriä. Yli metrin vahvuista jäätä kairatessa tietää kairanneensa, jos kymmeniä reikiä tarvitsee kairata. Niinpä kannattaakin hommata kunnollinen sähköväännin vara-akkujen kera.
Kairatessa on myös oltava tarkkana ja nostettava kesken kairaamisen sohjot ylös varomatta kuitenkaan lyömästä kairaa jäähän. Jos kairaa lyödään jäähän varsinkin kairausta aloitettaessa, vaurioituu terä. Lisäksi kairan on hyvä pysyä kairauksen ajan suorassa, jolloin kaira ei kieroile puolelta toiselle ja reikä syntyy nopeammin.
omalta osaltaan meidän viihtyvyydestä.
