Yleinen

Teeren peliä ja hanhen kaakatusta!

Toukokuisella suolla teerien soidinmenot ja metsähanhien pesinnän valmistelut tarjosivat ikimuistoisia kokemuksia. Lisäksi erämaan äänimaiseman täytti moniääninen lintujen konsertti.

Savon ja Kainuun rajamailla sijaitsevalla erämaasuolla teerikukkojen mittelöt olivat jatkuneet jo kuukausia. Vaikka soidinmenojen parhaimmat hetket olivat jo takana päin, päätimme lähteä seuraamaan tapahtumia. Vanhan sanonnan mukaan teeren soitimelle ehtii hitaampikin mies. Asia pitää varmasti paikkansa, sillä teeren soidin voi kestää näillä korkeuksilla maaliskuulta kesäkuulle saakka.

Toukokuinen erämaaluonto oli elämää täynnä. Teerien soidinmenojen lisäksi suolta kaikui laulujoutsenten kova meteli reviirinomistajien karkottaessa liian lähelle tunkeutuvia uudispareja loitommalle. Suon yli lentävän korpin krroa-, korrp- huudot saivat teeret lopettamaan mittelöt, mutta hetken kuluttua peli jatkui jälleen normaalisti. Jossakin läheisessä korven kätkössä testasi käki ääntään pari kertaa. Varmasti totesi äänen olevan kunnossa, ja arveli olevan liian aikaista kukkua pidempään.

Avosuon laidalta seurasimme teerien soidinmenoja. Soidinpaikan läheisyydessä olevan kuvauskojun kunto oli tarkoitus käydä tarkistamassa heti kun teeret lopettavat soitimensa. Auringon laskettua taistelutanner hiljeni ja teeret lensivät suon reunoille yöpuulle.

Suunnitelma oli jäädä nukkumaan suon laidalle riippumattoihin, jotta ehtisimme ennen auringon nousua kuvauskojulle. Aurinko nousee kaksikymmentä yli neljän ja teeret saattavat saapua soitimelle reilusti ennen auringonnousua. Pienen pohdiskelun jälkeen muutimme suunnitelmaa ja jäimme kuvauskojulle yöksi. Oli alettava heti nukkumaan, mikäli ehtisi edes muutaman tunnin yöunet saada.

Hämärän laskeutuessa suonperältä kuului hanhien kaakatusta. Pian kojun viereen laskeutui hanhipariskunta, pian toinen ja kohta hanhia oli jo lähes kaksikymmentä. Osa hanhista oli selvästi lähialueella pesiviä pariskuntia. On kerrassaan mahtavaa päästä kuvaamaan myös hanhia, ajattelin ennen nukahtamista. Näissä maisemissa mieli lepää.

Juuri kun olin päässyt uneen, alkoi kojun vieressä valtava pulina. Välillä terävä kujerrus keskeytti pulinan teerikukkojen uhitellessa toisilleen. Ajattelin muutaman tunnin unien menneen nopeasti ja kysyn veljeltä kelloa. Kello on vaille kaksi, sain vastauksen. Oho! Teeret saapuivat yllättävän aikaisin jatkamaan peliään. Koskaan ei voi tietää, mitä luonnonparissa voi tapahtua.

Vielä oli pimeää, joten odotimme aamun valkenemista. Linnut pitivät kovaa meteliä ja joku tepasteli myös kojun katolla. Teeriä saapui lisää ja valtava pulputus, pullistelu ja siipien läiske yltyi äärimmilleen. Pian kuuluin myös hätkähdyttävän voimakas naurahdus, kun riekko oli saapunut samalle tantereelle teerien kanssa. Lisäksi suolta kantautui monien eri vesilintujen ääniä, päällimmäisenä hanhien kaakatusta. Äänistä päätellen läheisyyteen laskeutui myös parvi heinäsorsia sekä muutama tavi. 

Reilun tunnin kuluttua valo oli jo sen verran lisääntynyt, että katselimme suon tapahtumia kuvausaukoista. Kojussa kuvausaukot sijaitsivat kahdelle sivulle. Kovasta pulinasta huolimatta emme nähneet yhtään teertä kuvausaukkojen puolella, mutta hanhia, sorsia ja joutsenia näimme useita pariskuntia sekä muutaman yksinäisen linnun.

Aamun valjetessa metsähanhia alkoi tulla lisää. Hanhet olivat selkeästi pareittain ja arvelimme niiden pesivän lähiseuduilla. Suolla näkyi myös kolme laulujoutsenpariskuntaa sekä yksinäinen joutsen.

Auringon noustessa soidinmenot olivat kiivaimmillaan, mutta teeriä ei edelleenkään näkynyt kuvausaukkojen puolella. Sen sijaan kurjen sointuva trumpetti kajahti metsäsaarekkeen takaa. Suuren linnun ääni kiirii aukealla suolla ja kaikui rämeellä. Yksinäinen kurki saapui ja ruokaili sovussa hanhien kanssa. Myös kurkien pariside on elinikäinen, joten lieneekö puoliso kuollut vai oliko jäänyt pesintäpuuhiin. Hanhien seassa näkyi myös kaksi harmaalokkia. Kohta näkökenttään ilmaantui sepelkyyhkypariskunta. Mietin, pesiiköhän sepelkyyhky näin kaukana sivilisaatiosta ilman viljeltyjen peltojen suomaa ruokaa? 

Sain kuvattua hanhia, kurjen ja lähietäisyydellä tepastelevan keltasirkun, joka lauloi ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsyyy”. Pian kuvausaukkojen puolelle ilmestyi yksinäinen nuori ukkoteeri, joka ei ollut uskaltanut haastaa vanhempia yksilöitä. Pelkuri sai kunnian tulla kuvatuksi ensimmäisenä teerenä. Taistelevia lyyrapyrstöjä yritin kuvata varovasti oviluukusta ja sainkin napattua muutaman kuvan. Mustat linnut tepastelevat pyrstö levitettynä, valkoiset alapeitinsulat hohtaen. Melkein vastavaloon jouduin näitä kuvaamaan.

Aamun vaihtuessa päiväksi teeret lopettivat soitimensa. Osa lennähti suonlaidan korpirämeen mäntyihin, mutta osa jäi napsimaan maasta purtavaa tankatakseen soitimella kulunutta energiaa. Soidinkarkelojen seuraaminen oli jälleen mahtava kokemus. Hienoa oli katsella ja kuunnella komeiden lintujen soidinmenoja aivan lähietäisyydeltä yhtä aikaa ulkopuolisena sekä läsnä.

Teeren soidin info!

Teeri (Lyrurus tetrix) on Suomen toiseksi suurin metsäkanalintu. Teeren soidinmenot voivat alkaa jo helmikuussa, mutta voimakkaimmillaan mittelöt ovat huhti- toukokuussa. Jotkut koiraat soidintavat kesäkuulle saakka. 

Soitimella kilpaillaan naaraiden suosiosta käyden totisia kamppailuja. Terävä kujerrus keskeyttää pulinan kukkojen uhitellessa toisilleen. Linnut mahtailevat lyyrapyrstöt levällään ja tekevät valehyökkäyksiä. Kun kumpikaan ei peräänny, säntäävät ne toistensa kimppuun jakelen iskuja nokallaan ja siivillään höyhenten pöllytessä ilmassa. Vahvimmat ja kokeneimmat koiraat pääsevät parittelemaan, jopa useamman naaraan kanssa. Muut joutuvat odottamaan tulevia vuosia yrittääkseen uudelleen.

Tavallisia soidinpaikkoja ovat avoimet suot, niityt, pellot ja järvien jäät, joilla kaikilla on avointa ja tasaista maastoa. Soidinpaikat ovat vuodesta toiseen samoja. Vanhat koiraat valtaavat parhaat paikat soidinalueen keskiosasta, kun taas nuorimmat, edelliskesäiset koiraat saavat jäädä alueen laidoille.

Paritteluvireessä jo valmiina olevat naaraat asettuvat yleensä jonkin parhaalla paikalla soivan koiraan alueelle ja parittelevat sen kanssa. Sama naaras voi joskus paritella monenkin koiraan kanssa samana aamuna. 

Mitä soidinmenojen jälkeen?

Naaras munii noin kuukauden kuluttua 6-10 munaa, joita se hautoo 26 – 27 vuorokautta. 

Poikaset kuoriutuvat Etelä-Suomessa kesäkuun puolivälin vaiheissa ja pohjoisessa juhannuksen aikoihin. Naaras huolehtii yksin poikasista.

Poikaset löytävät itse ravintonsa 3 – 4 vuorokauden ikäisinä ja lentävät lyhyitä matkoja jopa viikon ikäisinä. Poikasille ensimmäiset elinviikot ovat erittäin vaarallisia, sillä niitä uhkaavat monet pedot ja sateisina kesinä hukkuminen metsäojiin. Poikaset itsenäistyvät noin kuukauden ikäisinä, mutta poikue hajoaa vasta myöhemmin syksyllä. Poikaset käyttävät aluksi hyönteisravintoa, mutta myöhemmin kasvisravinnon osuus lisääntyy.

Teeret edistävät ruoansulatustaan nielemällä soraa. Talvisin teeret suojautuvat kylmältä ja saalistajilta kaivautumalla lumeen kieppeihin. Kiepissä teeri viettää yönsä, mutta huonoilla säillä tai kovilla pakkasilla se voi vetäytyä kieppiin päivälläkin. 

Ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Loppukesällä pääravintoa ovat marjat, kuten mustikka, juolukka sekä puolukka. Myös versot, silmut ja siemenet. Mustikoista teeri popsii niin versoja, kukkia kuin marjojakin. Ruokavalioon kuuluvat myös monenlaiset heinäkasvit. Talven pääravintoa ovat koivun urvut, männynkäpyjen siemenet ja lehtipuiden silmut. 

Metsähanhi (Anser fabalis)

Metsähanhia on kahta alalajia. Metsähanhen nimialalaji on ”taigametsähanhi” (Anser fabalis fabalis), jonka yleisväri on harmaanruskea, pää on tummempi ja valkeassa pyrstössä on tumma kärkivyö. Sen nokka on pitkä, tyvestä musta ja kärjestä keltainen. Jalat ovat oranssinkeltaiset. Kuvissa olevat hanhet ovat taigametsähanhia.

”tundrametsähanhi” (Anser fabalis rossicus), on hyvin saman näköinen mutta pienempi ja lyhytkaulaisempi. Sen nokka on pienempi, ja värityksessä on enemmän mustaa.

Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu 1 700–2 500 paria ja laji on luokiteltu vaaraantuneeksi. Tundrametsähanhia pesii Suomessa vain jokusia pareja pohjoisimmassa Lapissa. Venäjällä se on kuitenkin runsas ja kannan katsotaan olevan vakaa tai kasvava. Metsähanhet ovat pariuskollisia. Monesti pari palaa joka vuosi samalle suolle pesimään.

Metsähanhen pesä sijaitsee suomättäällä, mutta joskus myös metsässä tai hakkuuaukealla. Naaras munii huhtikuun lopulla 4–6 munaa, joita se hautoo 27-29 vuorokautta. Koiras vahtii hautomista. Molemmat huolehtivat poikasistaan yhteisvastuullisesti. Poikaset oppivat lentämään noin 40 päivän ikäisenä. Poikaset pysyvät vanhempiensa seurassa kesän ja seuraavat niitä syysmuutolla ja talvehtimisalueella kevääseen saakka.

Suomen metsähanhikannat ovat viime vuosina taantuneet, mutta rauhoituksen ansiosta kanta on lähtenyt hieman kasvamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *