Driva oli aikoinaan yksi Norjan parhaimmista lohijoista. 1980-luvulla joen lohikanta romahti lohiloisen (Gyrodactylus salaris) leviämisen seurauksena. Toivo elinvoimaisesta lohijoesta elää jälleen, kun mittava hanke lohiloisen hävittämiseksi on aloitettu.
Driva on monen mielestä yksi Norjan kauneimmista lohen kalastuskohteista. Lohiloisen hävitettyä lohen Driva on niittänyt mainetta meritaimenjokena. Jostakin syystä myös joen meritaimenkannat ovat viime vuosina taantuneet.
Huolimatta yrityksestä hävittää lohiloinen Driva on ollut pian 40 vuotta loisen saastuttama. Mahdollisuus alkuperäisen lohikannan palauttamiseen on kuitenkin realistinen, koska Drivan lohi on tallennettu geenipankkiin.
Tutkimusten (NTNU ja NINA) mukaan Drivan lohista 65% on kassikarkulaisia. Luontaista poikastuotantoa on erittäin vähän ja poikasista lohi-taimen-hybridejä on enemmän kuin puhtaita lohia.
Drivassa on riittänyt kalastettavaa ja kauniita jokimaisemia. Lohet ja meritaimenet ovat voineet nousta yli 80 kilometrin matkan jokea ylävirtaan. Drivan maisemat ovat silmiä hivelevän kauniita ja kristallinkirkas vesi hohtaa vihreänsävyisenä. Joen latvavedet ulottuvat kuuluisaan Dovrefjelldin kansallispuistoon saakka.
Tyhjän pyytämistä kauniissa maisemissa!
Minulla oli mahdollisuus kalastaa Drivalla kaverin kanssa muutamia vuosia sitten. Meille oli varattu kalastusluvat yhdeksän vuorokauden ajalle juuri parhaaseen mahdolliseen sesonkiin meritaimenen kalastusta ajatellen. Olihan Driva noussut maineeseen varsinkin suurten meritaimenten kohteena edellisten vuosien saaliilla.
Kalastusalueemme sisälsi toinen toistaan hienompia pooleja noin kahden kilometrin matkalla. Joki oli hyvin kalastettavissa keveillä kahden käden välineillä. Kristallinkirkas vesi hohti vihreän sävyisenä. Jyrkät vuoret vesiputouksineen ympäröivät jokilaaksoa. Sää oli mitä parhain. Pilvipoutaa, välillä aurinkoa sekä joitakin sadekuuroja.
Meidän lisäksemme samoilla pooleilla oli kaksi muuta kalastajaa. Hekin tuttuja, joten kalastaminen onnistui mukavasti. Viikon aikana näimme vain yhden paremman kalan. Kala oli hybridi, eli lohen ja taimenen risteytymä. Kaveri sai viikon aikana myös yhden noin 50- senttisen taimenen. Näiden lisäksi näyttäytyviä kaloja näkyi vain kaksi koko viikon aikana.
Edellisellä viikolla olleet saksalaiset saivat kolme kalaa. Sekin oli huomattavasti tavanomaista vähemmän. Driva on yksi kauneimmista joista, jota olen saanut kalastaa. Vaikka saalis ei välttämättä ole se tärkein, mutta jos kaloja ei nouse, ei kaunistakaan jokea jaksa viikkoa pidempään kalastaa. Ainakaan jos on tottunut saamaan kaloja.
Lohen pelastusoperaatio käynnistetty!
Drivan lohen pelastamiseksi on käynnistetty mittava lohiloisen hävittämishanke. Kun joki on saatu puhdistettua loisesta, istutetaan geenipankissa oleva lohikanta uudelleen jokeen!
Kerran vesistöön levinnyt loinen voidaan hävittää vain myrkyttämällä joen koko lohikanta ja perustamalla uusi kalakanta. Myrkyttäminen on massiivinen operaatio ja joen uudelleen elvyttäminen kestää vuosikymmeniä. Onnistuminen on lisäksi epävarmaa.
Driva-joen pelastaminen pelkästään myrkyttämällä olisi siis ollut liian vaikeaa ja epävarmaa, joten viranomaiset päättivät rakentaa kalojen nousuesteen (padon) jokisuulta mitattuna noin 25 kilometrin päähän ylävirtaan.
Kyseinen kalaeste on tarkoitettu estämään lohen ja taimenen vaeltaminen joen yläosiin. Padon jälkeen yläpuolella jää yli 50 kilometriä koloille soveltuvia vesiä.
Koska lohiloinen tarvitsee lohta isännäksi ja ei voi selviytyä pitkään ilman sitä, häviää loinen kalaesteen yläpuolisilta osilta noin kuudessa vuodessa.
Kuuden vuoden jälkeen lohiloista esiintyy vain 25 kilometrin matkalla joen alaosalla. Kalaesteen alapuoliset alueet sivujokineen käsitellään esimerkiksi ”rotenon” kemikaalilla, joka tappaa lohiloisen, hyönteiset sekä myös kaikki kalat. Useiden tieteellisten tutkimusten mukaan hyönteispopulaatiot kuitenkin elpyvät nopeasti myrkytyksen jälkeen.
Drivan kalapato on suurin Euroopassa ja luultavasti myös maailmassa koskaan tarkoituksella rakennettu kalojen nousueste. Padon leveys on yli 80 metriä ja korkeus 5 metriä. Ankkurointirakenteet ovat noin 45 metriä leveitä ja noin 10 metriä korkeita. Padolle nousevat kalat tutkitaan ja merkitään. Jos kala on meritaimen, vapautetaan se nousuesteen yläpuolelle. Jos kala on Drivan lohta, kuljetetaan se kasvattamoon geenipankkiin. Jos kala on kassikarkulainen tai hybridi, otetaan se ruokakalaksi.
Kalaesteen valmistumisesta kuuden vuoden kuluttua käsitellään joen alaosat sivujokineen myrkyllä. Käsittely tehdään kahtena peräkkäisenä vuotena.
Seuraavien viiden tai kuuden vuoden aikana istutetaan luontaista kantaa geenipankkiin varastoiduista jälkeläisistä. Joessa esiintyviä lohia tutkitaan vuosittain loisen varalta. Näin menetellen koko kalakannan elvyttäminen kestää vähintään 13-14 vuotta. Vasta sitten joki voidaan julistaa loisesta puhtaaksi. Tämän jälkeen kalaeste voidaan avata niin, että kalat pääsevät jälleen nousemaan ylävirtaan vajaan 100 kilometrin matkalle.
Driva info!
Vaikka Driva on lohiloisen saastuttama ja joen puhdistaminen loisesta käynnissä, on joen alapuolisille osille saatavissa kalastuslupia. Jokeen nousevat lohet ovat pääosin kassikarkulaisia tai harhailijoita sekä hybridejä (lohen ja taimenen risteytymä).
Drivan alaosille on saatavilla kalastuslupia TÄSTÄ.
Majoitusta TÄSTÄ.
Lähin kansainvälinen lentokenttä on Trondheimissä, josta Drivalle matkaa noin 160 kilometriä. Etelä- Suomesta omalla autolla matkustavan kannattaa ajaa kohti Tukholmaa ja siitä Oppdaliin. Keski-Suomesta kannattaa ajaa Vaasaan ja siitä laivalla Ruotsiin ja kohti Trondheimiä. Pohjois-Suomesta järkevin reitti on ajaa Tornion ja Haaparannan kautta.
HUOM! Kalastusvälineet on aina desinfioitava Drivan kalastuksen jälkeen ennen siirtymistä toiselle joelle.
Lohiloinen – Gyrodactylus salaris
Lohiloinen on vakava uhka Atlantin lohelle. Se on tuhonnut lohikannan jo noin 50 kutujoesta Norjassa.
Atlantin merilohikanta ei ole sopeutunut elämään loisen kanssa, joten Norjanmereen tai Jäämereen laskeviin jokiin päästessään loinen hävittää lohikannan kokonaan muutamassa vuodessa.
Vaikka loinen tappaa vain Atlantin merilohen, sen oireettomina kantajina voivat olla muutkin kalat. Esimerkiksi Itämeren lohi on loiselle vastustuskykyinen.
Milloin kalastusvälineet on desinfioitava?
- Aina kun ylittää Maaselän veden jakajan linjalla Pokka-Tankavaara-Saariselkä.
- Aina kun käy Norjassa kalastamassa ja palaa sieltä.
- Jäämereen laskevien jokien alueelle mennessä ja palatessa kalastamasta.
- Aina kun käy Venäjällä Suomen lähialueilla tai palaa sieltä.
Käytettyjä lähteitä:
NTNU= Norjan luonnontieteellis- tekninen yliopisto
NINA= Norjan luontotutkimuslaitos
