Viime vuosina markkinoille on tullut taitavia tasapainopilkkien valmistajia. Yksi heistä on Salossa asuva Pekka Leino, joka on noussut maineeseen Kalapele-tasureiden valmistajana.
Ulkonäöltään pientä kalaa muistuttava tasapainopilkki on yleensä parhaimmillaan kookkaimpien ahventen onginnassa. Tasuri antaa uinnillaan petokalalle mielikuvan vahingoittuneesta saaliskalasta, jolloin kalan refleksit herkistyvät ja laukeavat iskuun.
Tasapainopilkkejä on tarjolla monenlaisia. Kalapelen valikoimista löytyy sekä kevennettyjä että painavampia lyijyrunkoisia malleja. Painavampi on yleensä parhaimmillaan esimerkiksi kesällä ajoahvenen pyynnissä, jolloin vieheen uinti pitää olla vilkkaampaa ja suoraviivaisempaa. Kevennetyt mallit niittävät mainetta jäältä pilkittäessä.
Kipinän tasapainopilkkien valmistamiseen Pekka sai huomattuaan markkinoilla olevien tuotteiden laadussa puutteita. Monet tehdasvalmisteiset tasurit, varsinkin halpatuotannon maissa valmistetut, olivat laadultaan heikkoja. ”Niissä ei tahtonut levyt eikä maalit pysyä kuin yhden reissun. Siitä se ajatus sitten lähti”, kertoo Pekka.
Pekka on valmistanut tasureita viiden vuoden ajan. Viimeisimpiä uutuuksia ovat Nulikka-tasurit, jotka saivat nimensä naapurin mölyävien lasten ansiosta. Pekka kehittää tuotteitaan jatkuvasti. ”Kyllähän se taisi olla kokeilun ja tekemisen halu, mistä nulikat sai alkunsa”, tiivistää hän.
Tasapainopilkkien lisäksi Pekka valmistaa vaappuja, värikoukkuja sekä kalanevistä korva- ja kaulakoruja. Tasureiden valmistus vie tällä hetkellä niin paljon aikaa, että nämä muut tuotteet ovat jääneet jo taka-alalle.
Nulikan valmistamisessa kymmeniä työvaiheita!
Kevennetyn tasapainopilkin valmistaminen on hidasta puuhaa, koska työvaiheita on jopa kolmekymmentä.Nulikan valmistus alkaa rautalangan ja koukkujen taivuttelulla. Kun koukut ja langat on taivuteltu ja asetettu paikalleen muottiin, vuorossa on lyijyrungon valaminen. Jokaiseen Nulikkaan asennetaan sorvatut balsapuiset keventeet. Tämä onkin valmistuksen vaikeimpia työvaiheita. Vaappurunko muodossa oleva kevenne on ensiksi halkaistava ja liimauksen jälkeen hiottava.
Nulikat viimeistellään joko maalaamalla tai kalannahkalla päällystämällä tai molemmilla menetelmillä. Päälle tulee tietysti muutama lakkakerros. Nahat irrotetaan pikkukaloista fileoimalla, jonka jälkeen ne kuivataan ja lopuksi leikataan sapluunan avulla oikeaan muotoonsa. Nahat saattavat kuivua eri värisiksi, jolloin nahkoja joutuu maalaamaan. Esimerkiksi ahventen nahoissa voi olla suuria värieroja, jolloin raitoja ja perussävyä pitää maalata luonnollista väritystä vastaavaksi.
Myös tasurin uinti on tärkeä osa tuotetta. Painoon ja kokoonsa nähden, nulikan uinti on melko pitkä. Kääntyessään se vilauttaa houkuttelevasti mahaansa. Paluuliuku tapahtuu kylki edellä hitaasti viistäen, jolloin se miellyttää varsinkin isoja raitapaitoja. Esimerkiksi Nulikka Keposella on saatu 1675 grammaa painava ahven, vaikka Pekka ei niin noista ennätyskaloista sanojensa mukaan perusta.
Ennen maailmalle lähtöä tasurit käyvät läpi uimakoulun valmistajan henkilökohtaisella opastuksella. Verstaan testausaltaassa Pekka uittaa jokaisen tasurin varmistaakseen virheettömän uinnin. Hän kertoo koeuiton olevan välttämätöntä, koska puu keventeenä voi olla arvaamaton. Myös perälevy voi olla vinossa.
Kalastustilanteessa tasuria ei pysty virittämään samaan tapaan kuin esimerkiksi vaappuja. Osaava kalastaja voi kuitenkin joskus pelastaa pyyntikuntoon huonosti uivan tasurin, mutta säätömahdollisuudet ovat olemattomat. Pienet korjaukset esimerkiksi selkälenkin asennossa voivat pilata uinnin. Valmistaja kehottaakin ottamaan yhteyttä, mikäli asiakas sattuisi havaitsemaan ongelmaa tasurin uinnissa.
Mitä kannattaa huomioida tasapainopilkkiä valittaessa?
Tasapainopilkillä pyritään jäljittelemään pyydettävän petokalan saalista. Siksi olisikin hyvä tietää mitä saaliskalalajia ahvenet käyttävät pilkittävällä alueella ravinnokseen. ”Tasurin valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa veden syvyys ja väri, jään lumisuus, kirkas vai pilvinen sää, kalastettava kohde, meri, järvi tai lampi ja se, etsitäänkö ajoparvia vai paikallisia kaloja, ja tietysti onkijan päivän fiilis”, selventää Pekka.
Aloittavan tasapainopilkeillä onkivan kannattaa kysyä neuvoja, jolloin ei tarvitse opetella kaikkea kantapään kautta. Varsinkin jos aloitteleva kalastaja on tasapainopilkintää aloittelemassa, suosittelee Pekka kysymään vinkkejä kokeneemmalta onkijalta. Ellei sellaista ole lähipiirissä, voihan sitä kysyä viestillä myös häneltä.
Tasapainoilla onkiminen ei ole verrattavissa ollenkaan esimerkiksi perinteiseen pystypilkintään, missä käytetään syöttejä ja värikoukkuja. Pekan vinkki harrastuksen pariin hakeutuvalle on, että kalastus on muutakin kuin pelkkää saalistamista. ”Tämä on kaveriporukassa oloa, yksin rauhoittumista, luonnosta nauttimista. Tietysti kalan saaminen on plussaa rentoutumisen hetkeen. Vielä kun sattuu pannulle kalaa saamaan, niin tarvitseeko muuta?”
Pekan välinesuositukset tasureilla kalastaville.
Tärkein väline on tunnokas jäykkäkärkinen vapa. Vapa voi olla kehivapa, kelallinen vapa, tai rullavapa (delfin). Siimaksi valitaan mahdollisimman vähän venyvä monofiili. Perukkeena voi käyttää joko fluorocarbonista tehtyä tai mitä tahansa hauen hammasta kestävää materiaalia, mutta ei mielellään jäykkiä teräsperukkeita.
Teräsperukkeet heikentävät tasureiden uintia sekä jättävät taittuessaan perukkeeseen löysän mutkan, joka vie tunnokkuutta onkimisesta. Heikoimmat tärpit jäävät silloin havaitsematta. Pekka ei käytä peruketta, koska käy pilkillä pienen ”haukivaaran” alueilla.
Tarvitseeko tasuri syöttiä?
”Syöttiä ei tarvitse. Monet kylläkin käyttävät esimerkiksi värikoukkua iskuärsykkeenä, ja kyllähän toukkiakin joskus laitetaan lisä houkuttimeksi. Värikoukun lisääminen tuo yleensä kyllä tärppejä enemmän, mutta useasti kalojen koko on pienempää kuin mitä ongittaessa puhtaalla mahakoukulla. Varsinkin merellä suurin osa pilkkijöistä käyttää värikoukkua. Eikä muutama toukkakaan yleensä tärppejä vähennä.
Jotkut tasurimallit ovat vain niin herkkä uintisia, että toukkanippu voi tappaa uinnin lähes kokonaan. Itse ongin järvillä puhtaalla mahakoukulla. Merellä jos tulee talvella käytyä, niin silloin itsekin monesti oranssia värikoukkua käytän. Kesällä ongittaessa en käytä mitään lisukkeita”, kertoo Pekka.
Kenestä on kysymys?
Pekka Leino,”nysväri omasta tahdosta”, asuu Salossa. Aloittanut kalastuksen teininä 1980-luvulla. ”Kesät kalastimme kaveriporukoissa ja pari kaveria meitä siitä porukasta myös talvikalastuksesta innostuimme. Ahven on mieluisin kala niin pyyntikohteena kuin pannullakin”.
Pekan motto: ”Ei tää onkiminen niin vakavaa ole”
Tiedustelut: Pekka Leino, tavoittaa puhelimitse numerosta 045- 6112211 ja sähköpostitse osoitteesta kalapele2@gmail.com