Pilkkiminen

Tasurionginnan täsmäase

KIRPUNVAVAT saivat alkunsa vuonna 2006 Jari Vartiaisen siirtyessä onkimaan ahvenia tasapainoilla. Hän rakensi itselleen vavan juuri tasuriongintaa varten. Kaveritkin pyysivät itselleen samanlaiset. Sana levisi ja kysyntä kasvoi niin, että Jarin piti perustaa yritys.

TIETO Jari Vartiaisen kehittämästä vavasta levisi kalastajien keskuudessa ja kirjoitukset keskustelupalstoilla herättivät mielenkiintoa entisestään. Kysyntä kasvoi ja Jarin oli perustettava yritys. Kirpunvavat oli virallisesti syntynyt.

”Muistan kuin eilisen päivän, kun sain ensimmäisen kalani siiman päähän. Olin ukkini kanssa kesämökin laiturilla ja onkeeni nappasi salakka. Kala oli jo kuivilla, mutta karkasi laiturin raosta takaisin Ahdin valtakuntaan”, muistelee Jari Vartiainen ensimmäistä tärppiään.

Niin kuin arvata saattaa, neljävuotiasta poikaa salakan karkaaminen harmitti suunnattomasti. ”Sain, mutta karkasi, vieläkin harmittaa!” Jari vietti lapsuuden kesät ukkinsa kanssa onkien ja pilkkien.

LAPSESTA saakka kalastusta harrastaneelle miehelle on kertynyt kokemusta tähän päivään yli viisikymmentä vuotta. Se on jo kunnioitettava aika. Siinä oppii, kehittyy ja näkee monenlaista.

Raitapaitainen ahven on hänen lempikalansa, jonka pyynnin esikuvana on ollut kuopiolainen pystypilkkimies Rouvisen Pete. Toisen lempilapsen, tunturiraudun, kalastuksen saloihin hänet on perehdyttänyt Koskisen Ahti. Näitä kahta miestä Jari arvostaa suuresti.

Jari halusi vaimokseen naisen, jonka kanssa voisi kulkea yhdessä kalareissulla. Hän sai mitä toivoi. Yhdessä he ovat kulkeneet uusia kalapaikkoja etsien. Vaimon hän noteeraa arvoasteikossa sijalle yksi.

VAPA on työkalu, joka välittää käteen kalan otin. Se on mielestäni yksi tärkeimmistä ominaisuuksista vavoissa. Kehittely käytännöllisyyden ja lujuuden kannalta on lempipuuhaani. Pyrin rakentamaan toimivia vapoja, ja myös toteuttamaan kalastajien vapatoiveita. Kaikki vavat menevät kuin kuumille kiville, kertoo hän.

Kehimisvapa on tasuriongintaan kehitetty onki, joka on yksinkertaisuudessaan nerokas keksintö. Alkujaan kehimisvapa taitaa olla kotoisin Tampereen suunnalta.

”Olen siitä kehitellyt oman mallin. Kehimisvapa tuo tasuriongintaan täysin uuden ulottuvuuden, jos ongitaan välivesiä. Se on tunnokas vapa, jolla syvyyden vaihtaminen tapahtuu nopeasti. Sanoisin, että se on oikea vehje ahvenelle”, kuvailee Jari Vartiainen.

KEHIMISVAVALLA ongittaessa syvyyden vaihto on nopeaa, ja kala saadaan nousemaan ja ärsyyntymään nostamalla tasapainoa eri syvyyksille.

Myös tunnokkuus on tärkeä asia. Aiemmin laskettiin kehäyksiä, mistä syvyydestä kala otti, mutta nykyisin on kaikuluotain mukana näyttämässä kalan sijainnin.

Ahvenen onginnassa käytän lähes aina kehimisvapoja, jos vettä on yli viisi metriä. Jos on mahdollisuus lohikalaan tai isoon haukeen, käytän kelaonkea.”

Kehimisvavan siimana käytetään matalammilla paikoilla 5-10 metrin syvyydellä monofiilisiimaa, ja syvemmillä paikoilla kuitusiimaa, jossa on 2-3 metrin monofiiliperuke. Monofiili venyy ja antaa jojomaisen vaikutelman, kun siiman päässä on 20-grammainen tasuri. Monofiilin paksuutena on 0.30-0.45 milliä sopiva riippuen tasurin koosta.

JARIN suosikkitasureita ovat Sillanpään kymmensenttiset kevennetyt. Joskus myös saman valmistajan kahdeksan- ja seitsemänsenttiset.

”Viime aikoina on tullut markkinoille muitakin hyviä tasurivalmistajia. Yksi heistä on Kalapele.”

Jari on ollut itsekin kehittämässä Nulikka-tasuria. Kesällä hänen lempivieheensä on joensuulaisen Jouni Väänäsen Sukeltaja, jonka kehitykseen hän on myös osallistunut.

”Sukeltaja on kuin iso morri, ja kun siihen laittaa muutaman madonpätkän keskeltä kiinni kiemurtelemaan niin ahvenen on vaikea sitä vastustaa”, kertoo Jari.

”Talvikaudella pilkin vähälumisilla paikoilla. Aloitan pilkkikauden heti ensijäiltä matalilta pikkulammilta. Siirryn myöhemmin pikkujärville. Isommilla järvillä tammi- helmikuu on ison ahvenen aikaa. Keväällä maalis-huhtikuussa kasvaa mahdollisuus huippusaaliisiin ahventen siirtyessä kohti kutupaikkoja.”

”KUN jäät ovat sulaneet, aloitan kudun jälkeisen onginnan kaislikoista. Ahven on kudun jälkeen nälkäinen ja tankkaa silloin hetken. Kalojen siirtyessä penkoille alkaa alkukesän sesonki. Myöhemmin kesällä koittaa karikkoaika, jolloin ahventa on mukava pyytää mato-ongella. Silloin isot ahvenet nousevat paistattamaan päivää ja syömään.”

Auringon nousu ja lasku ovat parasta ottiaikaa alku- ja keskikesällä. Joskus parvessa liikkuessaan ahventa saattaa saada toki keskipäivälläkin. Syksy on sitten ahvenonkijan kulta-aikaa, kun ahven tankkaa kasvattaakseen mätiaihiotaan.

”Sitä on mukava tavoitella jigaamalla, pilkkien tai tasureita uittaen.”

VARTIAINEN pohtii nuoria ja tietää, että ahvenen tuloksellinen pyynti vaatii asiaan perehtymistä.

Perehtykää kalastukseen ja hankkikaa alusta alkaen kunnon välineet. Kyselkää apua vanhemmilta kalastajilta. Myös netistä löytyy hyviä ohjeita. Etsikää omat kalapaikat, sillä se on kalastuksen kruunu. Opetelkaa tuntemaan ahvenen käyttäytyminen, sillä se on palkitsevaa.”

Kaikessa toiminnassaan Jari pitää tärkeänä luonnon kunnioitusta ja luonnossa kulkemisen oppimista, hyviä kavereita ja erämaajärviä.

Parasta hommaa on katsella kaira kainalossa pakkasessa rikkoontumatonta järven selkää, johon kukaan ei ole kairannut.”

Lisätietoja: Kirpunvapa Jari Vartiainen

kirpunvapa@gmail.com

Kokonaisuudessaan artikkeli on luettavissa http://verkkolehti.jahdissakalassa.fi/en/magazine/11992/823087/kirpunvapa_1.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.