Keskustelu punkeista ja niiden vaarallisuudesta on saanut osakseen poikkeuksellisen paljon huomiota viime aikoina. Syynä lienee punkkien runsastuminen sekä tiedon että sairauksien lisääntyminen. Puutiaiset ovat runsastuneet voimakkaasti Suomessakin. Syyksi tähän arvellaan globaalin ilmastonmuutoksen vaikutusta suoraan puutiaisiin sekä niiden isäntäeläimiin.
Suomessa esiintyy kaksi ihmiselle haitallista puutiaislajia, jotka ovat tavallinen puutiainen (Ixodes ricinus), sekä taigapunkki eli Siperian puutiainen (Ixodes persulcatus). Viimeksi mainittu taigapunkki on runsasastunut viime vuosina. Puutiainen ja taigapunkki ovat elintavoiltaan hyvin samankaltaiset. Molemmat lajit viihtyvät hyvin kosteissa elinympäristöissä. Taigapunkin on todettu selviytyvän puutiaista paremmin kylmissä ja karuissa olosuhteissa. Lajit ovat ulkonäöltäänkin hyvin samankaltaiset. Niiden väliset erot käyvät ilmi vasta mikroskoopin avulla.
Vasemmalla ns. tavallinen puutiainen (Ixodes ricinus) ja oikealla taigapunkki eli Siperian puutiainen (Ixodes persulcatus). Molemmat ovat aikuisvaiheen naaraita kuvattuna ennen veriateriaa. Kuvat (C) Veikko Rinne, Turun yliopisto, biologian laitos, eläinmuseo.
Vaikka kuvissa taigapunkki ja tavallinen puutiainen ovat erivärisiä, niin väritys ei ole tuntomerkki. Tuntomerkit löytyvät muun muassa karvojen pituudesta, peräpään kaaresta sekä vatsapuolelta genitaaleista sekä koksista. Kummatkin edellä mainituista levittävät ihmisille vaarallisia bakteeriperäistä borrelioosia sekä virusperäistä puutiaisaivokuumetta (Kumlingen tauti, TBE = tick-borne encephalitis), mutta myös useita oheissairauksia.
Taigapunkin on todettu myös kantavan puutiaisaivokuumeen (TBE) aiheuttajan, flaviviruksen ns. siperialaista alatyyppiä, joka on osoittautunut yleisen puutiaisen kantamaa eurooppalaista alatyyppiä ärhäkkäämmäksi. Molemmilla lajeilla on myös samat isäntäeläimet, kuten luonnonvaraiset nisäkkäät, lemmikki- ja kotieläimet sekä joskus ihminen.
Puutiaisten kehitysvaiheet sekä tuntomerkit
Puutiaisten muodonmuutosketjussa munasta tulee toukka, siitä nymfi ja viimeiseksi sukukypsä aikuinen. Larvat ja nymfit loisivat yleensä pienissä eläimissä, kuten myyrissä ja hiirissä, sekä muissakin pienissä nisäkkäissä tai linnuissa. Aikuiset puutiaiset tarvitsevat isännäkseen isomman eläimen, esimerkiksi hirven, kauriin tai koiran.
Joka muodonmuutosvaiheessa puutiaiset tarvitsevat veriaterian, eli käytännössä kerran vuodessa. Koiraspuutiainen ilmeisesti saattaa maistella useamman kerran verta, jopa naaraasta.
Ruokaillessaan larvat ja nymfit voivat olla kiinnittyneinä isäntäeläimeen kolme päivää, mutta aikuiset puutiaiset jopa viikon. Naaras tarvitsee veriaterian muniakseen. Saatuaan veriaterian, pudottautuu puutiaisnaaras maahan ja kuolee pian tämän jälkeen. Aikuinen puutiaisnaaras voi munia yli 2000 munaa.
Aikuinen puutiaisnaaras voi munia yli 2000 munaa. Kuva Turun yliopisto, eläinmuseo
Aikuisilla puutiaisilla on kahdeksan jalkaa. Koiraat ovat mustia, naarailla on punertava takaruumis ja tummempi selkäkilpi. Taigapunkki ja tavallinen puutiainen näyttävät paljain silmin katsottuna samanlaisilta ja ne elävät luonnossa samoilla alueilla.
- Puutiaisen (Ixodes ricinus) levinneisyys kansalaisten lähettämien näytteiden perusteella (n = 13847; siniset symbolit),
- Taigapunkin eli Siperian puutiaisen (Ixodes persulcatus) levinneisyys samassa aineistossa (n = 3756; punaiset symbolit) Lähde: Turun yliopisto, eläinmuseo.