Palokin kosket- taimenparatiisista jäljellä vain muistot
Heinäveden Palokin kylässä kuohui aikoinaan kahdeksan koskea piilotellen kuohuissaan villejä taimenia ja järvilohia. Nyt koskista on jäljellä vain muistot.
Luonnontilassaan ennen voimalaitoksen rakentamista Palokissa kuohui kahdeksan kirkasvetistä koskea. Kosken olivat nimeltään ylävirrasta alkaen Ylä- Kallioinen, Multaväärä, Lapinkoski, Ala-Kallioinen, Saunakoski, Kissakoski, Hapatuskoski ja Sahakoski.
Vuonna 1961 rakennetun Palokin voimalaitoksen rakentamisen seurauksena vedet johdettiin tunnelivoimalan kautta alapuoliseen Varisveteen, jolloin veden virtaus koskista loppui tuhoten vaelluskalojen lisääntymis- ja tuotantoalueet. Myös kalojen vaellusyhteys Heinäveden ja Juojärven reittien välillä loppui.
Palokin voimalaitos perustettiin Outokummun kaivoksen energiatarpeiden varmistamiseksi, mutta myöhemmin se siirtyi Imatran Voima Oy:n omistukseen. Vuosituhannen vaihteessa uudeksi omistajaksi tuli Pohjois-Karjalan Sähkö Oy, jonka omistuksessa voimala on edelleen.
Voimalaitoksen putouskorkeus on 19,7 metriä, rakennusvirtaama 40 m³/s ja vuosittain tuotetun energian määrä keskimäärin 28-29,5 GWh. Neljä ylintä koskea ovat nykyisin veden alla. Voimalaitospato sijaitsee Ala-Kallioisen kohdalla. Palokin reitin keskivirtaama on noin 21 m³/s.
Palokin koskialueet ovat olleet merkittäviä järvitaimenen lisääntymiskoskia. Ne ovat tuottaneet ehkä suuruusluokkaa 10000 vaelluspoikasta vuodessa. Vielä 1960- luvulla emokalapyynnissä taimenten keskipainot olivat noin 3 kilon luokkaa (Puhakka 1960). Pyynti alkoi hiipua samanaikaisesti taimenkannan katoamisen kanssa, mutta vielä 1963 Kontiolahden laitokselle saatiin joitakin emotaimenia, joista suurin oli 13,5 kiloa (Mäkinen 1968).
Koskissa saattoi esiintyä myös järvilohta, mutta tiedot järvilohen esiintymisestä Palokin alueella ovat puutteellisia. Paikallinen väestö puhui pelkästään lohesta, vaikka saalis oli taimenta tai järvilohta.
Kuva: Sulo Piirosen arkisto
Saadaanko kosket takaisin?
Luonnontilassaan Palokin kosket olisivat Suomen oloissa ainutlaatuisia ja niiden arvo ympäristölle, alueen matkailuelinkeinolle sekä kalastukselle olisi monin verroin vain säätövoimalana käytettävää pienitehoista voimalaa suurempi.
Heinävedellä on selvitetty vesivoimalan yli 50 vuotta sitten jääneen merkittävän koskialueen palauttamista ennalleen. Sähköyhtiö myisi voimalan vain markkinahintaan, joka on sen mukaan noin 65 miljoonaa euroa. Operaatio Vuoksen vesistön erittäin uhanalaisten lohikalakantojen elvyttämiseksi olisi siis erittäin kallis, jos se tapahtuisi vain liiketalouden ehdoilla.
Vain vesi puuttuu! Koskista on jäljellä uomat.
Jarmo Pautamon arvion mukaan koskien ennallistaminen toisi jopa 26 hehtaaria lohikalojen lisääntymisaluetta. Alue tuottaisi ehkä parhaimmillaan 7 000 – 8 000 vaelluspoikasta vuosittain, joskin emokaloja pitäisi ensin olla runsaasti. Se ei ratkaisisi järvitaimenen ongelmaa kokonaan, mutta sillä saataisiin reitille lisääntymiskykyinen luonnonvarainen luonnon valinnan läpikäynyt kalakanta. Tulevaisuus näyttää, kuopsuttavatko taimenet ja järvilohet pyrstöillään kutupesiä vielä joskus. Keskustelut ainakin on aloitettu.
Sahatavaraa Pietarin tarpeisiin
Kylän vilkkain elämä sijoittuu kuitenkin 1800-luvulle, jolloin kylällä vaikutti yhtiö nimeltään Hackman & Co. Sillä oli omistuksessaan laajat maa-alueet ja suuren sahan syytämää puutavaraa vietiin erityisesti Pietarin seudulle.
Kuva: Sulo Piirosen arkisto
Palokin kuohujen voimaa on hyödynnetty vuonna 1776 perustetun sahan voimanlähteenä. Sahassa oli kaksi Viipurin konepajan valmistamaa kehäsahaa. Vanha saha paloi vuonna 1887 ja paikalle rakennettiin uusi saha. Uusi saharakennus oli kolmikerroksinen, 43 metriä pitkä ja 15 metriä leveä. Sahan tuotanto kuljetettiin pääasiassa Viipurin Uuraaseen, mistä se laivattiin vientiin.
Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen romahduttivat vientikaupan ja niin sahaustoiminta hiipui 1920-luvulla. Tuolta ajalta on jäljellä enää vain muutamia rakennuksia. Palokin sahan toiminta hiljeni 1910-luvulla ja päättyi lopullisesti vuonna 1924, jonka jälkeen rakennuksessa toimi mylly vuoteen 1954 saakka.
Lähteet:
Palokin saha – infotaulu
www.jarviwiki.fi/wiki/Juoj%C3%A4rvi_(04.711.1.004)
Mainio kirjoitus!
Tuo voimalaitoksen hinta, 65 miljoonaa euroa herätti kiinnostuksen. Edellinen omistaja tarjosi
laitosta 90-luvulla hintaan 60 miljoonaa markkaa, eli vajaa kymmenes osa nykyhinnasta.
En tunne voimayhtiöiden tulon ja tuloksen muodostumista. Laitoksen omistavan yhtiön liikevaihto
viime vuonna oli n. 50 miljoonaa euroa ja tulos 0,8 m euroa. Palokin osuus vesivoimasta kerrotaan olevan
noin kuudennes. Olisi mielenkiintoista tietää mikä osuus vesivoimalla on koko yhtiön likevaihdosta eli miten merkittävä tuo Palokki on yhtiölle. Joka tapauksessa tuo 65 miljoonaa euroa vaikuttaa (tilinpäätöksen valossa) kovalta hinnalta koko yhtiöstäkin.
Pohjois-Kaarjalan sähkö Oy on kiitettävästi osallistunut Saimaan lohen kutualueiden kehittämiseen Kuurnan laitoksellaan. Niinpä toivoisi, että yhtiö vaivautuisi hieman erittelemään tuota Palokin laitokselle asetettua hintalappua. Olisiko niin, että markat ovat vahingossa muuttuneet euroiksi?
Kiitos viestistä. Palokin koskien palauttamista on väläytelty ajoittain eri yhteyksissä. Hinta-arviot ovat myös vaihdelleet laskutavasta riippuen. 1990-luvun alusta hintalappu oli 60 miljoona markkaa. Voimala oli silloin Fortumin omistuksessa. Myöhemmässä jo euroaikana tehdyssä arviossa puhuttiin jopa 65 miljoonasta eurosta. Arvio oli laskettu menetetyn vesivoiman kautta.